Turhautuminen, avautuminen.

Mä en oo koskaan ollut mitään kirjoittajatyyppiä, tai sellaista et puhuisin muille ihmisille mun asioita, varsinkaan jos menee huonosti. En koe tarvetta purkaa mun pahaa oloa puhumalla muille. Jos mua väsyttää, niin kaikki menee huonosti. Koulu, ihmissuhteet, ratsastus, ihan kaikki. Ja nyt tähän liittyen vähän mietiskelyä.

Tänään taas tulin siihen tulokseen, että mä oon oikeesti tosi epävarma. Kirpun myötä tää on ehkä pahentunut jotenkin, en oo koskaan kestänyt kritiikkiä kauheen hyvin, mutta nyt tuntuu etten kestä sitä ollenkaan. Pelkään sitä että joku on oikeesti huonosti ja turhaudun. Ja nyt joudun antamaan itselleni kritiikkiä. Lähinnä tänäänkin päällimmäisenä tuli harmitus, poni oli tosi jees ajaa, mutta kun sitä pitäis käsitellä niin meinaa mennä hermo. Jatkuvaa sättäämistä, tökkimistä, kuikuilua joka ilmansuuntaan. MUR. Kesällä se oli niin kiva käsitellä maastakäsin ja sai kiertää vaikka rullalle.. Onko syynä mun liian löysä käsittely vai mitä? Kusettaako se poni mua? Liikaa ruokaa? Jälkimmäinen suhteellisen turha miete, koska se on syönyt samaa määrää väkirehuja yli kuukauden ja liikutuskaan muuttunut. Plus kaiken päälle joka _ikinen_ aamu karsinassa on pyöritty rinkiä ja turpeessa söpö ovaali... Potkiiko masuasukki ja tarvii sen takia pyöriä? Liikaa miettimistä mun pieneen päähän kerralla. 

Pitäiskö mun vaan jättää poni "omaan rauhaan", lopettaa liikuttaminen ja antaa vaan olla? Vai olla sen kanssa enemmän? Ahdistaa ajatus, jos oon nyt saamassa sen käytöksen samaan pisteeseen kuin sillon kun se mulle tuli, se oli rimpula, ahdistunut ja väärinymmärretty. Toki ollaan vielä kaukana tästä, koska sitä ei mitenkään ahdista vaan se vaan sättää. ÄH, mä en jaksahaluapystykykene miettimään mitä nyt teen. 

massu tänään.

Eilen kävin pitämässä Sussulle ja hänen ylläpitohepallensa Tähdelle estetunnin ja sen jälkeen ratsastin Rokin. Rokki oli jokseenkin läpiratsastuksen puutteessa, eli alku meni muistutellessa että mun kanssa joutuu ihan oikeesti töihinkin. Tuli kumminkin kivoja pätkiä ja sain ravissa jopa lisäyksiäkin suhteellisen kivasti esiin. Laukassa nostin ja laskin muotoa aluksi, jonka jälkeen lähdettiin tekemään laukkaväistöjä. Eli aina L ja C kirjaimista väistöä uralle. Alla pari kuvaa, laatu ei päätä huimaa mutta kyllä sieltä ponin erottaa.:-)